bordercollie Tete ja pumiaiset

löytyy täältä:

http://bctete.blogspot.com/

Pari kertaa kirjotin jo pitkät tarinat mutta tallennus ei onnistunut.

Tässä jotain mitä muistan Mannerin Ninan koulutuksesta jonne päästiin Teten kanssa tuuraamaan Marjoa ja Viiaa:
Meillä oli yli 30 esteen rata, joka mentiin kahdessa osassa pareittain. Hyvin toimi sellainen järjestely, ehti itse ja koirakin vähän hengähtää mutta ei tarvinnut kauaa odotella toista kierrosta. Rata ei ollut kamalan vaikea, tosin meille siinäkin riitti haastetta. Ensimmäinen virhe taisi tulla neljän esteen jälkeen ja sainkin Ninalta kehoituksen rauhoittua. Pitäisi itse pystyä pysymään rauhallisena eikä lähteä koiran vauhtiin mukaan. Jotenkin sitä vaan on vaikea pysyä rauhallisena kun koira vetää sata lasissa. Siinäkin siis parannettavaa. Valssit saatiin Ninan ohjeilla jopa näyttämään valsseilta. Täytyy vaan muistaa liikkua oikeaan suuntaan ja aloittaa valssi tarpeeksi ajoissa. Teteä kuitenkin pystyy lähettämään esteille ja niin on mahdollista saada itselle enemmän aikaa liikkua. Täytyy myös muistaa vahvistaa hypyille irtoamista maassa olevalla lelupalkalla, koska Tete lähtee niin helposti ohjaajan liikkeeseen mukaan. Kepeillä Tete lähti tokavikasta välistä pois kun olin aika kaukana ja en edennyt loppuun asti. Nina palkkasi keppien päässä pari kertaa ja saatiin sekin onnistumaan. Olen jo pitkään huomannut että tällä hetkellä kepeillä on suurin ongelma se että Tete saattaa tulla tokavikasta välistä pois jos jättäydyn paljon taakse, siihen siis treeniä. Pitkään treenasimme radalla kohtaa missä putken jälkeen piti kääntyä hypylle. Tete meni putken jälkeen liian pitkälle ja yritti tulla hypystä ohi. Nina neuvoi käskemään silti hyppämään että oppii että ohi ei juosta. Niistä ei vaan palkata. Vääränpään putket meni ihan kivasti, Teten saa niillä helposti vedolla mukaan. Kontakteilla saimme pientä noottia, pitäisi antaa selkeämpi lupa lähtä, nyt lähtee vähän liikkeestä. Tämäkin on ollut mulla jo monta vuotta tiedossa, miksi sen aina välillä unohtaa...mulla on vaan liikaa ajateltavaa yhden radan aikana. Valitin Ninalle että Tete ei tule mielellään lähelle ja Nina neuvoi tekemään haltuunottoja esteiden keskellä ja esim. lähettämään putkeen jonka jälkeen ohjaaja juoksee ja pysähtyy ja koiran pitäisi samalla pysähtyä. Näitä treenejä jo kerran teimmekin, eikä Tete muutamien toistojen jälkeen enää mennyt kovin pahasti minun ohi.
Nina oli tosi hyvä kouluttaja ja ymmärsi hyvin meidän ongelmat ja saatiin niihin toimivia neuvoja. Ja Tetessäkin oli kuulemma puhtia...
　
Hyvinkään kisat (päivää en muista...)
Lähdettiin Umpan ja Ryynin kanssa matkaan. Umppa yritti lähes koko matkan psyykata minua ja sainkin paljon ajattelemisen aihetta. Oikeasti ainakin itseäni auttaa kun mukaan lähtee psyykkari, koska mulle tulee niin helposti ajatuksiin kaikkea mitä ohjausvirheitä yms. radalla voi käydä. Ehkä ekalla radalla Umpan luennoinnista olikin jo vähän hyötyä, sain ainakin lähdön aika hyväksi.
Kahdelta agilityradalta otettiin ne perinteiset hylyt. Martti Salosen radat olivat meille aivan liian vaikeita, en pysty treeneissäkään sellaisilla radoilla heti tekemään nollaa. Eka rata meni pitkään hyvin, kunnes jäin keinulla pari askelta jälkeen ja Tete bongasi renkaan sivulla ja paineli sinne. Olisi vaan pitänyt uskaltaa edetä rohkeammin, keinulla on vaan käyty niin monta taistelua että en uskalla vedättää juuri yhtään. Mutta sitähän se on, nopean koiran kanssa on pakko ottaa riskejä. Radan loppupuolella oli aivan mahdoton paikka kun piti saada koira menemään putkeen puomin ali ja sitten jo itse ehtiä toiseen päähän työntämään hypylle. No en arvattavasti ehtinyt ja Tete juoksi hypyn ohi. Siihen se meidän rata olisi joka tapauksessa tyssännyt.
Toka rata oli aivan kamalaa menoa, ei muistuttanut agilityä mitenkään. Tete meni ehkä kolme estettä niinkuin näytin ja muuten miten sattuu ja pääasiassa esteiden ohi. Flänkkäisipä se lampailla yhtä hyvin...maaliin tullessa naurettiin Umpan kanssa hysteerisesti, se oli jo niin huono suoritus että oikeasti hävetti.
Ei ollut kuitenkaan turha reissu kun Umppa ja nopeampi-kuin-bc:t-Ryysteri pääsivät kahdesti palkinnoille ja vieläpä yhdellä tosi hienolla nollavoitolla! Ja olihan siellä hyvää juustokakkua (mut muuten syötiin salaattia!)...

ps. Ai niin, päästiinhän me Sagin alueelliseen valmennusryhmään! Juuri sitä mitä tarvitsemme: tavoitteellista, säännöllistä ja monipuolista treenausta. Uskon että meille tulee hyvä porukka ja saadaan hyvä valmentajakin. Nyt ei enää voi olla huono vaan täytyy yrittää enemmän!

Tänään päästiin pitkästä aikaa kunnon koulutukseenHeli oli tehnyt meille tosi kivan ja monipuolisen radan. Eikä oltu niin surkeita kuin viimeksi. Mulla tosin oli keskittymisessä parannettavaa, ratakin unohtui pari kertaa. Vaikeinta oli taas päällejuoksu, mutta sekin meni nyt aika hyvin vaikka esteet olivat aika haastavasti laitettu. Treenaaminen siis kannattaa...Poikkarit toimi taas hyvin, kuten myös kepit ja kontaktit. Eikä Tete kaarrattanut juuri yhtään

Loppupalautteena tuli että mun täytyy lopettaa turha sivuttaisliikkuminen, Tete alkaa vaan silloin helposti flänkkäämään ja kiertäämään esteitä. Ja oli mulla kuulemma taas hyvä KOIRA (ihan kun olisi aikasemminkin kuullut samaa...), joka on positiivisesti hullu. Heli on kyllä meille sopiva kouluttaja ja saatiin taas sellaisia ohjeita jotka oikeasti toimivat, toivottavasti päästään pian uudestaan.

Kohta on ihan pakko päästä jo kisaamaan! Ehkä Hyvinkäälle parin viikon päästä.

Oli jo tänä vuonna tarkoitus päästä kolmosiin kisaamaan. Uusi tavoite on saada viimeinen nolla ensi vuoden kevääseen mennessä. Ässämmiin/karsintoihin yritämme vasta vuonna 2013, meidän nollaprosenttimme kun on nyt niin surkea enkä pysty joka viikonloppu kisaamaan. Olisi niin kiva joskus taas päästä karsintoihin ja ässämmiin ja vielä Teten kanssa!  Valmennuksissa käydään kun on vaan mahdollista. Varmaan säännöllisemmin Juhan ja Helin koulutuksissa.

Tokossa kisataan avo-luokassa ja sieltä olisi yksi ykkönen hakusessa. Tuskin voi-luokkaan ehdin Teteä ainakaan alkuvuodesta treenata. Avo-luokan liikkeet ovat (tai ainakin olivat...) onneksi hyvässä mallissa, täytyy vaan kaivaa joskus toko-Tete naftaliinista.

Paimennukseen en aseta mitään tavoitteita, se riippuu ihan treenimahdollisuuksista. Jos tosi hyvin käy niin syksymmällä voisi jopa kisaamista kokeilla.

Vepessä jatkamme varmaan harrastuslinjalla. Tietysti yritämme edistyä mutta se on ollut meille lähinnä hauska harrastus ja hyvää liikuntaa koiralle. Touhon kanssa tosin voisi alo-luokassa startata jos se on yhtä hyvässä kunnossa kuin viime kesänä.

Ja ohjaajalle parempi kunto...joutuuko taas aloittamaan juoksemisen...toivottavasti ei sentään lunta tule, muuten voi joutua hiihtämään... 

Itsenäisyyspäivänä käytiin Riitalla pitkästä aikaa paimentamassa. Tete meni paremmin mitä viimeksi, oli vähän rauhallisempi. Maahanmeno edelleen takkuilee välillä, mutta suora kuljetus onnistui kivasti ja saatiin Tetelle etäisyyttä siihen. Pieniä kaaritreeniä myös tehtiin ja Tete pääsi yhdessä Tinja-äidin kanssa paimentamaan. Se olikin hyvä idea, koska Tete pysyi yhtä kaukana kuin Tinja ja otti muutenkin mallia Tinjan rauhallisesta tyylistä. Poispäinajoa kokeilin ensin liinassa, mutta hylkäsimme sen treenin koska Tete painoi lampaita aika kovasti ja ne menivät liian kovaa edeltä pois. Paimennuspäivä oli tosi mukava, Tinja ja Kirvelikin menivät hyvin. Tehtiin kaikilla pieniä treenejä ja lenkkeiltiin välillä.

Agilityä ollaan aika vähän ehditty treenaamaan. Kerran päästiin Helin koulutukseen ja vähän ennen joulua Juhan treeniin. Helin treeneissä Tete oli aika kamala, niin sanotusti "onhan se nopea mutta järkeä ei ole" vaihde oli päällä. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui valssi, jossa esteen ohitusta sekä päällejuoksu. Onneksi päästään taas loppiaisena Helin koulutukseen, tulee tarpeeseen. Juhan treenit menivät yllättävän hyvin (ja meillä oli vielä hyppis!). Tai ainahan meillä on enemmän tai vähemmän säätämistä mutta nyt päästiin jopa koko rata loppuun (siis ei nollalla loppuun...). Päällejuoksut alkoivat toimimaan aika hyvin ja Juhan neuvoilla päästiin muutenkin etenemään pidempiäkin pätkiä. Tetelle (ja mulle) joutuu melkein aina keksimään muunlaisia ohjausvaihtoehtoja, mutta onneksi Juha on myös kekseliäs. Käännöksiin sain sellaista noottia että joko yritän kääntää liian voimakkaasti (josta kielto) tai liian myöhässä (josta hehtaarikaarros). Backläppiä kokeiltiin ihan ekaa kertaa ja se toimi Tetellä tosi hyvin, varmaan sen takia kun osaa sylkkärit ja poikkarit hyvin. Koville treeni taas otti. Vaikka sain vähän aikaa vetää henkeä ennen vikaa yritystä niin se meni kohtalaisen pieleen kun en enää jaksanut yhtään ohjata. Helpoissakin kohdissa alkoi tulla virheitä. Yritin kyllä tsempata loppuun asti mutta aina jossain vaiheessa askel alkoi väkisinkin painaa. Tälläisiä piiputus-treenejä pitäisi olla useammin. Harvoin sitä tavistreeneissä vielä yrittää kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään. Mutta oli taas huippuhyödyllistä päästä Juhan treeneihin, toivottavasti päästään pian uudestaan.

Eilen oltiin kinkunsulatustreeneissä Umpan ja Sarin kanssa. Treeni meni Teten kanssa niin pieleen kuin voi vaan mennä. Päällejuoksut ei toimineet yhtään, kiersi koko ajan estettä. Silloin meni hyvin kun laitettiin Umppa seisomaan siivekkeen viereen. En tiedä saanko niitä koskaan hyvälle mallille, ilmeisesti tarvii vaan niin paljon toistoja. Ja kahden suoran putken jälkeen oli vaikeuksia saada kääntymään oikeaan suuntaan kun leikkasin takaa putkien välissä. Käytin lelupalkkaa maassa ja pikkuhiljaa alkoi hiffaamaan idean mihin suuntaan käännytään. Taisin kyllä itse olla aika (suklaa)koomassa ja silloinhan ei pitäsi mennä lähellekään treenihallia...mutta toisaalta eikös ole hyvä oppia ohjaamaan kaikenlaisissa mielentiloissa. Nämä treenit pelasti ehdottomasti Lautaron Gordon Ramseyn herkullinen suklaa-voi-kerma-kakku...

Viikko mennyt toipuessa Hyvinkään kisoista, mitään ei olla Teten kanssa ehditty tehdä. Ihan rauhallinen se on kuitenkin ollut (eli asuu sängyn alla...), vaikka ei mitään äksöniä ole ollut.

Kisoihin lähdettiin jo heti aamusta kun matkaseurana olivat ykkösluokkalaiset Riitta ja Kirveli. Tete joutuikin odottelemaan vuoroaan autossa useamman tunnin. Varmaan yksi syy siihen miksi se oli niin kamala kun oma vuoro koitti. Välissä ohjasin uutta minikakkosta parson Ryyniä ihan extempore. Ehdin ensin tutustua väärään rataankin...oikea rata oli aika vaikea, varsinkin kun en oikein tiennyt miten Ryyniä kannattaa ohjata ja miten se irtaantuu yms missäkin paikassa. Olen ehkä kolme estettä sen kanssa joskus mennyt...Jätin Ryynin aika kauaksi radan alussa ja sain sen tulemaan kolmannen esteen ohi. Este ei tainnut olla ihan suorassa ja lähdin varmaan jo juoksemaan ohjaamatta koiraa. Kaikenlaista pientä säätöä meille tuli mm. kepeillä kun oli vaikea kulma missä olisi pitänyt ottaa koira ensin aika voimakkaasti haltuun. Loppujen lopuksi sain Ryynin väärään päähän putkeen. Kiva sen kanssa oli kuitenkin mennä, tarvis vaan vähän enemmän treenata kun sekään ei maailman helpoin vietävä ole, kun hakee esteitä ja toisaalta kääntyykin hyvin (sain muurilta kiellon kun kokeilin jaakotusta....ai koira voi siis kääntyä agilityssä...). Ja aika hyvin se käyttäytyi kisapaikalla, olisin jopa saanut sen kaupaksiMonet luulivat pennuksi kun on niiiiiin pienikokoinen. Ryyni viihtyi myös Teten kanssa samassa häkissä ilman ongelmia, on ne ihan täyspäisiä koiria vaikkei aina siltä ehkä ensin vaikutakaan.

Teten radoista sitten...se oli jo lämmittelyssä ihan kamalan tuntuinen. Haukkui mm. kontaktilla että koska saa lähtä ja laajensi lämmittelyrataa puoleen väliin halliin, pienemmässä tilassa kun ei mahdu menemään. Molemmat radat meni hyvin samalla kaavalla. Itse en ollut ollenkaan keskittynyt vaadittavalla tavalla. Tete varasti lähdössä. En saanut sitä koko aikana kunnon ohjaukseen. Kaksi hylkyä tuli radoilta, toisella radalla meni jo heti alkumetreillä väärälle esteelle. En saanut pienessä tilassa kääntymään puomille. Kontakteilta lähdöt olivat huonot, lähti vähän omineen. Jos jotain hyvääkin niin loppusuoralla eteneminen. Jouduin keinulla pysäyttämään oman liikkeen ettei tullut taas "keinutaistelua". Siihen sitten jäin melko paikoilleni kun Tete eteni maaliin. On se ihan kiva, vaikka nyt olikin aika katastroofi-päivä. Näin se vaan Teten kanssa välillä menee.

Tänään pikaisesti treenit hallilla Sarin ja Rallin kanssa. Homeetalla on nyt ihana uusi hiekkatekonurmi, tosi hyvältä tuntui juosta ja sopi kaahottajallekin, ei liukastellut yhtään. Tehtiin helppo radan pätkä, kontakteilla päähuomio. Tete meni hyvin ja jopa päällejuoksut onnistuivat, tosin tein välissä bradpitit. Keinulla (yllätys, yllätys...) sattui taas pieni episodi kun Tete bongasi renkaan jälkeen edessä olevan keinun, joka oli kuitenkin väärin päin. Tete hyppäsi keskelle keinua ja lähti menemään sitä väärään suuntaan...kyllä taas jaksoi naurattaaTästä puuttuu enää se että se joku päivä hyppää keinun ylhäällä olevalle osalle...tässä kohtaa täytyy varmaan todeta kuuluisa lause "onhan se nopea mutta järkeä ei ole..."

Ai niin, saihan Tete myös hajoavan renkaan auki ja A-esteeltä toisen tukiraudan alas...mutta rimat pysyivät ylhäällä

Sunnuntaina kisattiin Kotkassa kaksi kakkosten starttia ja molemmista napsahti nollat, sijoituksilla 1. (agi) ja 2. (hyppis).

Hyppiksellä yksi vaikeahko kohta kun piti saada oikeaan päähän putkeen enkä oikein tiennyt kummalta puolelta olisin sitä edeltäviä hyppyjä juossut. Mulla oli oikeastaan kaksi ohjausvaihtoehtoa ja päädyin suunnitelma b:hen eli takaaleikkaukseen koska Tete hyppäsi taas niin pitkälle että oli jo ohittanut ekan putken pään ja menossa kohti oikeaa putken päätä. Valsseja jouduin muutaman tekemään pakosti ja nehän tietty levisi. Takaaleikkaukset meni hienosti ja tuntuu että saan Teten tällä hetkellä kääntymään niillä paremmin. Annoin Teten aika rauhassa hypätä enkä ohjannut käännöksiä kamalan tiukasti. Rata oli aikamoista pyöritystä, mutta pääsi Tete pari kertaa suorilla taas sellaiseen vauhtiin, että toisella kertaa kaatui kyljelleen kun piti kääntyä ja toisella kertaa meinasi mennä vielä yhden hypyn suoraan. 

Agilityrata oli mukavan helpohko. Alussa otin taas puolenvaihdon takaaleikkauksella. A ja puomi hyvät, vapautuksen suhteen täytyy minun olla tarkempi. Jouduin taas tekemään pari valssia, joissa koira valui. Onneksi Teteä saa lähetettyä kauempaa esteille, niin on edes vähän enemmän aikaa valsseille. Tahtojen taistelu käytiin sitten keinulla. Jouduin vedättämään keinulle jonkun verran, että ehdin keinun jälkeen valssilla vaihtamaan puolta. Vauhti oli taas sitä luokkaa, että Tete luisui alastulolla kylki edellä sivuun. Tuomari totesikin palkintojen jaossa että keinutaistelun kautta voittoon...

Uskomatonta mutta totta, nyt on jo kaksi nollaa kakkosista. Seuraava koitos sunnuntaina Hyvinkäällä ja se onkin vuoden vika kisa.

Suuret kiitokset Sarille koutsina toimimisesta! Ja saatiinhan myö meijän firman koirille toinenkin nollavoitto kun Umppa ja Ryynäin ottivat toisen nollansa ykkösissä! Hyvä myö!

...vai miten se nyt oli. Käväistiin Umpan ja Ryynin kanssa aamusella treenaamassa. Umppa oli keksinyt hyvän radanpätkän, missä mm. päällejuoksutreeniä. Päällejuoksut meni pienen alkusäädön jälkeen ok. Välillä palkkasin itse, välillä Umppa. Täytyy vaan päästä siitä jähmettymis-varmistelusta eroon ja opettaa Tetelle että takaakierron jälkeen on aina hypättävä takaisin. Tete myös pysyi lähdössä paikallaan, viisas bordercollie tajusi että Umppa oli lähistöllä valmiusasemissa. Radan loppuosa meni ihan kivasti, Tete haki hyvin poikkarilla pimeän putken ja eteenpäinhän se osaa muutenkin mennä...keinulla kävi kerran ns. "parsonien tilastovirhe" (eli ei oikea virhe) kun Tete liukui kovasta vauhdista sivuun alastulolla, yritti kuitenkin pysähtyä. Mutta näitä aina välillä käy treeneissä kun treenataan nopeita kontakteja.

Olipa kivat aamutreenit ja Ryynikin meni hienosti!

Keskiviikkona treenailtiin kssk-tokotreeneissä. Kisanomaista treeniä, tosin jouduin Teten kanssa helpottamaan aika paljon kun kaikki avo-liikkeet eivät ole vielä kisakunnossa. Seuraamisessa on eniten parannettavaa. Täytyisi vaan jaksaa kotonakin treenata pieniä pätkiä, että saa paikan pysymään oikeana. Teten kanssa täytyy treenata vaihtelevilla tavoilla, kun alkaa helposti ennakoimaan ja menee mm. usein liikkeenohjaajan käskyjen mukaan. Mutta ollaan päästy jo hyvin alkuun avo-liikkeiden opettelussa ja jos vaan viitsisin kotonakin treenata niin saataisiin ne varmaan pian kisakuntoon.

Lauantaina päästiin Iidan haastavaan agilitytreeniin. Itsepähän olin toivonut välistävetoja ja takaakiertojaJa ratahan sisälsi juuri niitä juttuja mitä Teten kanssa tarvii treenata. Nyt joutuu hirveästi tekemään töitä että sen saa hidastamaan ennen hyppyä että hyppy ei mene pitkäksi. Mutta kääntyihän se jo aika hyvin kun menin eteen seisomaan ja tekemään haltuunottoa. Välistävedot ja takaakierrot ei toimi. Peruutustekniikalla sain kerran välistävedot toimimaan mutta kun ei sen kanssa aina ehdi peruuttaa. Joskus nuorempana kun niitä treenasin sain menemään etuperin juosten, uskon että meillä on vielä mahdollista saada ne toimimaan, kun vaan treenataan. Valssitkin oli aika kamalia, takaaleikkauksia ollaan enemmän käytetty. On mulla taas haasteita tiedossa, jospa olisi nyt talvi aikaa treenata kun kisatkin vähenee.

Laitoin ilmon Kotkaan, viikko aikaa kaivaa itselle oikea kisafiilis...