Sunnuntaina lähdettiin Sarin ja Rallin kanssa aamusella kohti Helsinkiä. Ykkösluokille oli kaksi starttia, agilityrata ja hyppis. Makseissa osallistujia viidenkymmenen paikkeilla. Vein Teten mitattavaksi, mutta poniluokkaan ei päästyTete veti mittauksessa radalle päin (siis JONKUN mielestä paikallaan olevat esteet on huippumielenkiintoisia...) eikä seisonut mitenkään mallikkaasti pöydällä, tuomari vaan sanoi Tetelle että ei tarvi pelätä, ei ole kamala paikka

Tuomari Viitanen oli suunnitellut ihan kivat radat, estekulmissa ehkä suurimmat haasteet. Meillä oli lähdössä käytössä siivekkeistä kootut aitaukset, vähän niinkuin karsinnoissa. Vein Teten sisään aika myöhään ja hirveästihän se veti aina kun liikuttiin eteenpäin. Kun muutama edellinen koira suoritti rataa, olin kyykyssä Teten edessä ja pidin sen päätä niin, että oli pakkoa katsoa minuun päin. Saisi edes vähän kontaktia ja otetta siihen. En tiedä auttoiko nämä toimenpiteet paikallapysymiseen, mutta jäi hyvin odottamaan. Ensin meinasi tosin vetää maihin mutta nostin ylös. Ärähdin vielä varmuuden vuoksi, että pysyisi paremmin paikallaan. Toistin istu-käskyä muutamia kertoja kävellessäni oikeaan paikkaan, taisin pitää myös kättä edessä. Touhon kanssa lähtötilanteista tuli painajaismaisia, enkä halua samaa virhettä enää toistaa.

Otin kerran sparrausta ennen kumpaakin starttia, taisi auttaa kun rimat pysyivät hyvin ylhäällä.

Suurin pelko oli siis lähtötilanne. Alussa oli hyppy ja rengas suoraan. Menin renkaan taakse vastaanottamaan, josta sai paremmin ohjattua putken oikeaan päähän. Muuri ja hypyt puomille asti menivät ok, valssi varmaan oli jonkin verran myöhässä, mutta ei kai pahasti. Puomilla tein typerästi kun huusin Teten ollessa puomin päällä vielä "alas". Sehän veti melkein maihin ja hidasti vauhtiaan. Pitää seuraavissa kisoissa luottaa että yksi  "alas" käsky ennen puomia saa riittää, muuten ei voi saada maailman-nopeinta-puomiaLisäksi täytyy selvemmin pysäyttää Tete odottamaan alastulolla, nyt otin sen aika nopeasti mukaan. Puomin jälkeen oli kaksi hieman hankalaa hyppyä ennen putkea. Täytyi vaan otta riskiä ja vedättää että ehtii putkelle ohjaamaan. A:lla sama juttu kuin puomilla, epäselvä pysähdys ja liikkeellelähtö, nopeus aika ok. Kepeille oli valssin jälkeen suora lähetys. Loppusuoralla oli hyppy, keinu, pituus ja hyppy. Oli tarkoitus juosta ulkoreunaa, tehdä siis valssi hypyn ja keinun välissä. En tehnyt niin Keppien lopussa muistan miettineeni, että en menekään ulkoreunaa, kun Sarikin sai ohjattua Rallin hyvin sisäpuolella juosten. Onko vähän keskittyminen herpaantumassa jos tällästä alkaa miettimään...sisäpuolella juoksu olisi vielä ehkä onnistunut, jos olisin keinulta saanut vähän etumatkaa. Tete oli jo pituudella vähän epävarma ja viimeisen esteen meni sitten ohiJa itse jähmetyin, kun näin että se epäröi, käskytyskin oli heikkoa. Harmitti aika paljon. Välillä olin tyytyväinen että saatiin edes näin onnistunut rata, mutta toisaalta harmitti kun oli nollakin niin pienestä kiinni. Ja oman tyhmän viimehetken suunnitelman muutoksen takia. Sen jälkeen päätin, että nyt on alettava pysymään suunnitelmissa, meni pieleen tai ei. Sanoin vielä Sarille ennen radalle menoa, että olen niin monta kertaa valinnut loppusuoralla virheellisesti sisäpuolen, että nyt menen ulkoreunaa. No, jospa tästä nyt sitten oikeesti ottaisi opikseen.

Tokalle radalle eli hyppikselle oli helpompi lähteä, kun tiesin että saisin Teten pysymään paikalla. Lähtörituaalit olivat samat kuin edellisellä radalla. Tokana esteenä oli pituus, jonka jälkeen tiukka käännös vasemmalle. Tete ainakin osui pituuden sivukeppiin, voi olla että se kaatuikin. Keskiosa radasta menikin ihan ok, mutta pussi jälkeen kääntyi minuun päin eikä edennyt sujuvasti seuraavalle hypylle, jähmetyin taas enkä edennyt/käskyttänyt kunnolla. Ennen loppu"suoraa" oli putki, jonne piti lähettää ja lähteä heti juoksemaan kohti edessä olevia hyppyjä. Muistin siinä kohtaa kun Heli oli aikaisemmin sanonut että lähdet heti juoksemaan kun näet että koira menee putkeen. Sainkin yllättävän hyvin etumatkaa, mutta se ei ihan riittänyt. Hyppyjen jälkeen oli vähän mutkallaan oleva putki, jonne Tete onneksi hyvin irtosi. Putken jälkeen jäi odottamaan minua, mutta onneksi sain ohjattua vielä kaksi viimeistä estettä, jotka eivät olleet suorassa linjassa putkesta tultaessa. Vikan hypyn jälkeen Tete lähti etsimään raato-lelua

Ekalta radalta siis vitonen ja sij.9, tokalta nollavoitto Ja päivän teki paremmaksi se, että Ralli voitti myös nollalla agilityradan (ja harmittava vitonen hyppikseltä)Tulikohan voitto sen takia kun mulla oli espanja-paita päälläNyt se tietty on pakko laittaa aina kisoihin

En varmasti olisi saanut näin hyvää kisauran aloitusta ilman, että oltaisiin käyty Oreniuksen Juhan pentukurssilla ja muutenkin Juhan koulutuksissa. Ja tietysti paljon on auttanut kun ollaan Sarin kanssa päästy treenaamaan samoja juttuja ja välillä myös kahjojen ninjojen asiantuntevassa seurassaKiitos kaikille neuvoista ja lisää todellakin tarvitaan!

Kiva oli myös kun Satu ja Tuike-sisko pääsivät purinalle käymäänNäyttäisi Tuike olevan hyvin samantyyppinen agilitaaja kuin Tete

Lopuksi mäkkärin kautta Ricky Martinia kuunnellen kotiinLivin la vida loca