Perjantaina olin Oreniuksen Juhan henkisen valmennuksen luennolla. Mielenkiintoinen luento alusta loppuun, tuli paljon ajattelemisen aihetta. Osittain vanhan kertausta mutta myös uusia juttuja ja hyviä vinkkejä mitä voi oikeasti tavoitteiden eteen tehdä. Nyt on tullut jo hyppytekniikkakurssilla ja perjantaisella luennolla esiin, että agility ei ole laiskojen ihmisten laji, täytyy tehdä töitä jos haluaa saavuttaa tavoitteet. Ja kun olen asettanut itselleni Teten kanssa tavoitteet korkealle niin nyt on viimeistään otettava itseään niskasta kiinni ja laadittava treenisuunnitelma ja treenattava myös sen mukaan! Suunta on ollut oikea mutta suunnitelmallisuus puuttuu. Samoin on tehtävä Touhon kohdalla, puolet kisakaudesta mennyt enkä ole vielä osannut tavoitetta päättää.

Lauantaina sitten testattiin sitä henkistä kanttia kisatilanteessa. Lähdimme matkaan vanhalla tutulla shokkiryhmän kokoonpanolla, pennut vaan jätettiin matkasta. Pääsin töistä lähtemään niin myöhään, että ehdimme Sarin kanssa paikalle vasta 10 minuuttia ennen rataantutustumista. Matkalla päätimme jo että jos ei ehditä niin sitten ei ehditä. Ei maailma kaadu siihen jos yksi startti jää välistä. Ehdimme kuitenkin "hyvin" paikalle ja ehti koiratkin lämmittää kun aika loppupäässä starttasimme. Lämmittelyyn kuului tällä kertaa myös ohjaajien pientä hölkkää. Sekin oli Juhan vinkki, joka mielestäni toimi. Pystyin hyvin juoksemaan koko radan, tuntui helpolta.

Vaikeinta on muuttaa ajatukset. Perjantaina olin jo kerran tunnissa miettinyt että "ei se pysy lähdössä paikalla ja ei ota kontakteja". Luennon jälkeen päätin että nyt loppuu negatiiviset ajatukset. Useaan otteeseen ajattelin ennen ratoja että kaikki mitä tapahtuu on omista tekemisistä kiinni. Pystyn vaikuttamaan koko ajan niihin. Tiedän että pystyn ohjaamaan hyvin. No, vielä tarvii paljon positiivista ajattelua ja parempaa keskittymistä. Ei sitä yhdessä yössä korjata ja sen eteen täytyy koko ajan tehdä töitä. Ei yksi onnistunut kisa tarkoita sitä että nyt on kaikki korjattu.

Itse radat olivat oikein kivoja. Sujuvaa etenemistä, joissa hyvällä perustekniikalla pärjäsi. Käytin aika paljon takaaleikkauksia ja poikkareita, toimivat hyvin yhtä lukuunottamatta. Jokaisella radalla paikallapysyminen oli huonoa. Tai Touho pysyi mutta oti sen joka kerta liian hätäisesti mukaan, kantti ei tällä kertaa kestänyt mennä pidemmälle. Ekalla radalle teimme nollan, sijoitus 6. Ihan ok rata. Lähtö vaan olisi voinut olla tiukempi jos olisin päässyt pidemmälle vastaanottamaan. Lopussa tuli myös aivan liian pitkiä hyppyjä. Puomin kontakti oli joka radalla kohtalaisen hyvä, mutta a:lta Touho loikkasi joka kerran kontaktin yli. Ekalta radalta ei tosin näytetty virhettä, mutta aika tiukilla sekin kontakti taisi olla. Täytyy tunnustaa että otin a:lla joka kerta eri taktiikan mitä kokeilin, ei hyvä.

Tokalta radalta tuli vitonen, a:n kontaktivirhe. Ennen rataa mietin pitkään miten ohjaan alun, teenkö pituuden jälkeen takaaleikkauksen josta mentiin kepeille. Ensin ajattelin että en tee, mutta sitten muistin taas että turha varmistelu pois. Tiedän että koira osaa sen jos ohjaus on kohdallaan. Näin Tiian ja Kitkan menevän samalla tavalla kyseisen kohdan todella hienosti ja silloin päätin että kyllä mekin pystymme tekemään sen. Jos Touho aloittaa kepit väärin niin sille en voi mitään. Alkurata menikin lähtöä lukuunottamatta niinkuin pitikin, riskinotto kannatti.

Kolmannella radalla tuli taas se kontaktivirhe ja lisäksi kielto tokavikalta esteeltä. Yritin liian tiukkaa takaaleikkausta ja ajoin koiran päälle.

Lauantaina harmitti todella paljon kontaktivirheet. Mietin jo että onko Touhon kisaura tässä. Enkä vieläkään ole päättänyt miten jatkamme kisaamista ensi vuonna. En missään tapauksessa halua vaan kisaamisen ilosta kisata, ei sovi minulle. Onko pakko tunnustaa että Touho on liian kova koira minulle kisatilanteessa. Koiraa en pysty muuttamaan joten ainoa ratkaisu on saada itseni samanlaiseen mielentilaan kuin treeneissä, missä se pysyy paikalla jo ottaa kontaktit. Touhon kanssa olen kuitenkin kisannut useita kuukausia ilman kontaktivirheitä, täytyy miettiä mitä silloin tein. Luulen että Kahjojen Ninjojen suklaakisat ja möllikisat voisivat auttaa nyt tässä tilanteessa. Ja itse asiassa nyt kun aloin miettimään aikaa jolloin kontaktit toimi, niin palkkasin välillä maahan. Sitä en ole varmaan puoleen vuoteen tehnyt.

Mutta siihen olen tyytyväinen että karsintojen jälkeen en ole kisannut kertaakaan ja heti ekasta startista tuli nolla. Periaatteessa ohjaus on kohdallaan, täytyy vaan olla henkisesti valmis tekemään hyvä suoritus