Menomatka Oreniuksen koulutukseen ei sujunut mitenkään mukavissa tunnelmissa. Lähdettiin ihan hyvissä ajoin Sarin kanssa ajelemaan Vantaalle, mutta kehä kolmosella oli tapahtunut onnettomuus ja Jumbon kohdalla meiltä meni kilometrin matkaan tunti, kun tie oli laitettu edessä poikki. Myöhästyttiin puolella tunnilla koulutuksesta. Onneksi Juhalla oli aikaa ja ehdittiin hyvin treenaamaan.

Rata oli vaikea. Päällejuoksuja ja tiukkoja käännöksiä, mitkä ovat Tetelle hankalat. Heti kolmannella esteellä oli takaakierto-päällejuoksu. Tete meni siitä ensin tietenkin ohi. Treenattiin lelun kanssa pelkkää päällejuoksua ja saatiinkin se toimimaan ihan ok myös toisessa kohtaa rataa. Toinen ongelma tuli kun olisi pitänyt saada Tete kääntymään tiukasti hypyllä takaaleikkauksen jälkeen, ja itsehän olin vaihteeksi aika pahasti jäljessä. Ensin se hyppäsi hypyn jälkeen liian pitkälle. Lelu maassa hypyn takana saatiin muutamia onnistumisia ja välillä Tete pysähtyi kokonaan esteen eteen. Juha sanoikin että Tetellä tuntuu olevan vaan kaksi tyyliä, joko täysillä eteenpäin tai pysähdys. Se ei osaa koota itseään hypylle ja tiukka kääntyminen on silloin mahdotonta. Tämä huomattiin myös muuri-hyppy yhdistelmässä. Tete hyppäsi muurin lähes koko ajan liian pitkälle ja hypylle vienti oli sen jälkeen vaikeaa ellei mahdotonta. Jouduttiin käyttämään lopulta valsseja kun ei veto onnistunut. Juhakin kokeili Teten kanssa eikä Tete lähtenyt ollenkaan haluttuun ohjaukseen vaikka ohjaus oli ok. Se ei vaan osaa tiettyjä perusasioita, kuten esteen jälkeen kääntyminen. Teten kanssa seuraava projekti onkin kääntymisen opettaminen, eteenpäinmeno kun sujuu vähän liiankin hyvin.

Loppurata meni pienten korjailujen jälkeen ok. Tuntui taas niin vaikealta, sekä oma ohjaaminen että Tete. Sillä kun näyttää kaikessa (muukin kuin agility) olevan luontainen pyrkimys pysyä minusta kaukana. Ei auta taas muuta kuin treenata. Paljon kääntymisiä ja valsseja lelupalkalla.

Oli taas hyvä koulutus, täytyy kokeilla samaa rataa omissa treeneissäkin.