Pari kertaa kirjotin jo pitkät tarinat mutta tallennus ei onnistunut.

Tässä jotain mitä muistan Mannerin Ninan koulutuksesta jonne päästiin Teten kanssa tuuraamaan Marjoa ja Viiaa:
Meillä oli yli 30 esteen rata, joka mentiin kahdessa osassa pareittain. Hyvin toimi sellainen järjestely, ehti itse ja koirakin vähän hengähtää mutta ei tarvinnut kauaa odotella toista kierrosta. Rata ei ollut kamalan vaikea, tosin meille siinäkin riitti haastetta. Ensimmäinen virhe taisi tulla neljän esteen jälkeen ja sainkin Ninalta kehoituksen rauhoittua. Pitäisi itse pystyä pysymään rauhallisena eikä lähteä koiran vauhtiin mukaan. Jotenkin sitä vaan on vaikea pysyä rauhallisena kun koira vetää sata lasissa. Siinäkin siis parannettavaa. Valssit saatiin Ninan ohjeilla jopa näyttämään valsseilta. Täytyy vaan muistaa liikkua oikeaan suuntaan ja aloittaa valssi tarpeeksi ajoissa. Teteä kuitenkin pystyy lähettämään esteille ja niin on mahdollista saada itselle enemmän aikaa liikkua. Täytyy myös muistaa vahvistaa hypyille irtoamista maassa olevalla lelupalkalla, koska Tete lähtee niin helposti ohjaajan liikkeeseen mukaan. Kepeillä Tete lähti tokavikasta välistä pois kun olin aika kaukana ja en edennyt loppuun asti. Nina palkkasi keppien päässä pari kertaa ja saatiin sekin onnistumaan. Olen jo pitkään huomannut että tällä hetkellä kepeillä on suurin ongelma se että Tete saattaa tulla tokavikasta välistä pois jos jättäydyn paljon taakse, siihen siis treeniä. Pitkään treenasimme radalla kohtaa missä putken jälkeen piti kääntyä hypylle. Tete meni putken jälkeen liian pitkälle ja yritti tulla hypystä ohi. Nina neuvoi käskemään silti hyppämään että oppii että ohi ei juosta. Niistä ei vaan palkata. Vääränpään putket meni ihan kivasti, Teten saa niillä helposti vedolla mukaan. Kontakteilla saimme pientä noottia, pitäisi antaa selkeämpi lupa lähtä, nyt lähtee vähän liikkeestä. Tämäkin on ollut mulla jo monta vuotta tiedossa, miksi sen aina välillä unohtaa...mulla on vaan liikaa ajateltavaa yhden radan aikana. Valitin Ninalle että Tete ei tule mielellään lähelle ja Nina neuvoi tekemään haltuunottoja esteiden keskellä ja esim. lähettämään putkeen jonka jälkeen ohjaaja juoksee ja pysähtyy ja koiran pitäisi samalla pysähtyä. Näitä treenejä jo kerran teimmekin, eikä Tete muutamien toistojen jälkeen enää mennyt kovin pahasti minun ohi.
Nina oli tosi hyvä kouluttaja ja ymmärsi hyvin meidän ongelmat ja saatiin niihin toimivia neuvoja. Ja Tetessäkin oli kuulemma puhtia...
　
Hyvinkään kisat (päivää en muista...)
Lähdettiin Umpan ja Ryynin kanssa matkaan. Umppa yritti lähes koko matkan psyykata minua ja sainkin paljon ajattelemisen aihetta. Oikeasti ainakin itseäni auttaa kun mukaan lähtee psyykkari, koska mulle tulee niin helposti ajatuksiin kaikkea mitä ohjausvirheitä yms. radalla voi käydä. Ehkä ekalla radalla Umpan luennoinnista olikin jo vähän hyötyä, sain ainakin lähdön aika hyväksi.
Kahdelta agilityradalta otettiin ne perinteiset hylyt. Martti Salosen radat olivat meille aivan liian vaikeita, en pysty treeneissäkään sellaisilla radoilla heti tekemään nollaa. Eka rata meni pitkään hyvin, kunnes jäin keinulla pari askelta jälkeen ja Tete bongasi renkaan sivulla ja paineli sinne. Olisi vaan pitänyt uskaltaa edetä rohkeammin, keinulla on vaan käyty niin monta taistelua että en uskalla vedättää juuri yhtään. Mutta sitähän se on, nopean koiran kanssa on pakko ottaa riskejä. Radan loppupuolella oli aivan mahdoton paikka kun piti saada koira menemään putkeen puomin ali ja sitten jo itse ehtiä toiseen päähän työntämään hypylle. No en arvattavasti ehtinyt ja Tete juoksi hypyn ohi. Siihen se meidän rata olisi joka tapauksessa tyssännyt.
Toka rata oli aivan kamalaa menoa, ei muistuttanut agilityä mitenkään. Tete meni ehkä kolme estettä niinkuin näytin ja muuten miten sattuu ja pääasiassa esteiden ohi. Flänkkäisipä se lampailla yhtä hyvin...maaliin tullessa naurettiin Umpan kanssa hysteerisesti, se oli jo niin huono suoritus että oikeasti hävetti.
Ei ollut kuitenkaan turha reissu kun Umppa ja nopeampi-kuin-bc:t-Ryysteri pääsivät kahdesti palkinnoille ja vieläpä yhdellä tosi hienolla nollavoitolla! Ja olihan siellä hyvää juustokakkua (mut muuten syötiin salaattia!)...

ps. Ai niin, päästiinhän me Sagin alueelliseen valmennusryhmään! Juuri sitä mitä tarvitsemme: tavoitteellista, säännöllistä ja monipuolista treenausta. Uskon että meille tulee hyvä porukka ja saadaan hyvä valmentajakin. Nyt ei enää voi olla huono vaan täytyy yrittää enemmän!