Pääsin sunnuntaina osallistumaan Rissan kanssa Oreniuksen Juhan treeneihin, kun Umppa tuli valitettavasti kipeäksi. Etukäteen vähän pelotti että miten jaksan juosta parsonin perässä, kun en ole kolmeen viikkoon edes treenannut tai käynyt juoksulenkillä. Eikä pelko osoittautunut turhaksi. En jaksanut juosta.

Rata oli tosi kiva. Ei tuntunut mitenkään mahdottomalta, varmaan sen takia kun ei ollut Teteä Sain Rissan kanssa neljä ekaa estettä mentyä kunnes päästin sen A:lle kun jäin liikaa paikoilleni. Iski Tete-ohjaus päälle (mitä senkään kanssa ei saisi tehdä), varmistelin liikaa takaakiertoa. Sen jälkeen treenattiin vähän takaaleikkauksia, jotta sain Rissan kääntymään tiukasti. Hyvinhän se kääntyikin treenauksen jälkeen. Sain Rissan kääntymään myös hyvin valssilla Juhan ohjeilla. Olikohan se niin että ensin hyppy-käsky ja sitten haltuunotto-käskyt...Sylkkärit toimi myös hyvin, silloin kun ehdin tehdä niitä. Vaikeuksia oli a:n jälkeen saada Rissa takaakiertoon, meni usein viereisen hypyn suoraan. Täytyi muistaa oma liike vinoon kohti estettä ja vastakkaisella kädellä haltuun. Rissa haki kepit hyvin ja pysyi kepeillä vaikka otin etäisyyttä. Loppu meni aika ok, mitä nyt muutaman kerran meni puomille, vaikka keinulle oli tarkoitus...

Oli oikein mukava treenata Rissan kanssa. Toista se oli silloin ennen. Aina pieni, tai vähän isompikin pelko, että miten sen saa esteeltä toiselle numerojärjestyksessä. Rissa on nykyisin helpohko ohjattava, hyvin teknisesti opetettu, eikä sinkoile väärille esteille (ainakaan kovin paljon). Olisin varmaan pystynyt ihan hyvään suoritukseen lopulta, jos kunto vaan olisi kestänyt. Vaikeahan sitä on olla oikeassa paikassa kun ei enää jaksa juosta sinne Taidettiin parhaimmillaan päästä puoleen väliin rataa nollalla, kun ohjaajan kunto petti.

Kiitos Umpalle kun sain treenata Rissan kanssa Toivottavasti en pilannut sitä kovin pahasti. Ainakin kontaktit se aina otti