löytyy täältä:

http://bctete.blogspot.com/

Pari kertaa kirjotin jo pitkät tarinat mutta tallennus ei onnistunut.

Tässä jotain mitä muistan Mannerin Ninan koulutuksesta jonne päästiin Teten kanssa tuuraamaan Marjoa ja Viiaa:
Meillä oli yli 30 esteen rata, joka mentiin kahdessa osassa pareittain. Hyvin toimi sellainen järjestely, ehti itse ja koirakin vähän hengähtää mutta ei tarvinnut kauaa odotella toista kierrosta. Rata ei ollut kamalan vaikea, tosin meille siinäkin riitti haastetta. Ensimmäinen virhe taisi tulla neljän esteen jälkeen ja sainkin Ninalta kehoituksen rauhoittua. Pitäisi itse pystyä pysymään rauhallisena eikä lähteä koiran vauhtiin mukaan. Jotenkin sitä vaan on vaikea pysyä rauhallisena kun koira vetää sata lasissa. Siinäkin siis parannettavaa. Valssit saatiin Ninan ohjeilla jopa näyttämään valsseilta. Täytyy vaan muistaa liikkua oikeaan suuntaan ja aloittaa valssi tarpeeksi ajoissa. Teteä kuitenkin pystyy lähettämään esteille ja niin on mahdollista saada itselle enemmän aikaa liikkua. Täytyy myös muistaa vahvistaa hypyille irtoamista maassa olevalla lelupalkalla, koska Tete lähtee niin helposti ohjaajan liikkeeseen mukaan. Kepeillä Tete lähti tokavikasta välistä pois kun olin aika kaukana ja en edennyt loppuun asti. Nina palkkasi keppien päässä pari kertaa ja saatiin sekin onnistumaan. Olen jo pitkään huomannut että tällä hetkellä kepeillä on suurin ongelma se että Tete saattaa tulla tokavikasta välistä pois jos jättäydyn paljon taakse, siihen siis treeniä. Pitkään treenasimme radalla kohtaa missä putken jälkeen piti kääntyä hypylle. Tete meni putken jälkeen liian pitkälle ja yritti tulla hypystä ohi. Nina neuvoi käskemään silti hyppämään että oppii että ohi ei juosta. Niistä ei vaan palkata. Vääränpään putket meni ihan kivasti, Teten saa niillä helposti vedolla mukaan. Kontakteilla saimme pientä noottia, pitäisi antaa selkeämpi lupa lähtä, nyt lähtee vähän liikkeestä. Tämäkin on ollut mulla jo monta vuotta tiedossa, miksi sen aina välillä unohtaa...mulla on vaan liikaa ajateltavaa yhden radan aikana. Valitin Ninalle että Tete ei tule mielellään lähelle ja Nina neuvoi tekemään haltuunottoja esteiden keskellä ja esim. lähettämään putkeen jonka jälkeen ohjaaja juoksee ja pysähtyy ja koiran pitäisi samalla pysähtyä. Näitä treenejä jo kerran teimmekin, eikä Tete muutamien toistojen jälkeen enää mennyt kovin pahasti minun ohi.
Nina oli tosi hyvä kouluttaja ja ymmärsi hyvin meidän ongelmat ja saatiin niihin toimivia neuvoja. Ja Tetessäkin oli kuulemma puhtia...
　
Hyvinkään kisat (päivää en muista...)
Lähdettiin Umpan ja Ryynin kanssa matkaan. Umppa yritti lähes koko matkan psyykata minua ja sainkin paljon ajattelemisen aihetta. Oikeasti ainakin itseäni auttaa kun mukaan lähtee psyykkari, koska mulle tulee niin helposti ajatuksiin kaikkea mitä ohjausvirheitä yms. radalla voi käydä. Ehkä ekalla radalla Umpan luennoinnista olikin jo vähän hyötyä, sain ainakin lähdön aika hyväksi.
Kahdelta agilityradalta otettiin ne perinteiset hylyt. Martti Salosen radat olivat meille aivan liian vaikeita, en pysty treeneissäkään sellaisilla radoilla heti tekemään nollaa. Eka rata meni pitkään hyvin, kunnes jäin keinulla pari askelta jälkeen ja Tete bongasi renkaan sivulla ja paineli sinne. Olisi vaan pitänyt uskaltaa edetä rohkeammin, keinulla on vaan käyty niin monta taistelua että en uskalla vedättää juuri yhtään. Mutta sitähän se on, nopean koiran kanssa on pakko ottaa riskejä. Radan loppupuolella oli aivan mahdoton paikka kun piti saada koira menemään putkeen puomin ali ja sitten jo itse ehtiä toiseen päähän työntämään hypylle. No en arvattavasti ehtinyt ja Tete juoksi hypyn ohi. Siihen se meidän rata olisi joka tapauksessa tyssännyt.
Toka rata oli aivan kamalaa menoa, ei muistuttanut agilityä mitenkään. Tete meni ehkä kolme estettä niinkuin näytin ja muuten miten sattuu ja pääasiassa esteiden ohi. Flänkkäisipä se lampailla yhtä hyvin...maaliin tullessa naurettiin Umpan kanssa hysteerisesti, se oli jo niin huono suoritus että oikeasti hävetti.
Ei ollut kuitenkaan turha reissu kun Umppa ja nopeampi-kuin-bc:t-Ryysteri pääsivät kahdesti palkinnoille ja vieläpä yhdellä tosi hienolla nollavoitolla! Ja olihan siellä hyvää juustokakkua (mut muuten syötiin salaattia!)...

ps. Ai niin, päästiinhän me Sagin alueelliseen valmennusryhmään! Juuri sitä mitä tarvitsemme: tavoitteellista, säännöllistä ja monipuolista treenausta. Uskon että meille tulee hyvä porukka ja saadaan hyvä valmentajakin. Nyt ei enää voi olla huono vaan täytyy yrittää enemmän!

Tänään päästiin pitkästä aikaa kunnon koulutukseenHeli oli tehnyt meille tosi kivan ja monipuolisen radan. Eikä oltu niin surkeita kuin viimeksi. Mulla tosin oli keskittymisessä parannettavaa, ratakin unohtui pari kertaa. Vaikeinta oli taas päällejuoksu, mutta sekin meni nyt aika hyvin vaikka esteet olivat aika haastavasti laitettu. Treenaaminen siis kannattaa...Poikkarit toimi taas hyvin, kuten myös kepit ja kontaktit. Eikä Tete kaarrattanut juuri yhtään

Loppupalautteena tuli että mun täytyy lopettaa turha sivuttaisliikkuminen, Tete alkaa vaan silloin helposti flänkkäämään ja kiertäämään esteitä. Ja oli mulla kuulemma taas hyvä KOIRA (ihan kun olisi aikasemminkin kuullut samaa...), joka on positiivisesti hullu. Heli on kyllä meille sopiva kouluttaja ja saatiin taas sellaisia ohjeita jotka oikeasti toimivat, toivottavasti päästään pian uudestaan.

Kohta on ihan pakko päästä jo kisaamaan! Ehkä Hyvinkäälle parin viikon päästä.

Oli jo tänä vuonna tarkoitus päästä kolmosiin kisaamaan. Uusi tavoite on saada viimeinen nolla ensi vuoden kevääseen mennessä. Ässämmiin/karsintoihin yritämme vasta vuonna 2013, meidän nollaprosenttimme kun on nyt niin surkea enkä pysty joka viikonloppu kisaamaan. Olisi niin kiva joskus taas päästä karsintoihin ja ässämmiin ja vielä Teten kanssa!  Valmennuksissa käydään kun on vaan mahdollista. Varmaan säännöllisemmin Juhan ja Helin koulutuksissa.

Tokossa kisataan avo-luokassa ja sieltä olisi yksi ykkönen hakusessa. Tuskin voi-luokkaan ehdin Teteä ainakaan alkuvuodesta treenata. Avo-luokan liikkeet ovat (tai ainakin olivat...) onneksi hyvässä mallissa, täytyy vaan kaivaa joskus toko-Tete naftaliinista.

Paimennukseen en aseta mitään tavoitteita, se riippuu ihan treenimahdollisuuksista. Jos tosi hyvin käy niin syksymmällä voisi jopa kisaamista kokeilla.

Vepessä jatkamme varmaan harrastuslinjalla. Tietysti yritämme edistyä mutta se on ollut meille lähinnä hauska harrastus ja hyvää liikuntaa koiralle. Touhon kanssa tosin voisi alo-luokassa startata jos se on yhtä hyvässä kunnossa kuin viime kesänä.

Ja ohjaajalle parempi kunto...joutuuko taas aloittamaan juoksemisen...toivottavasti ei sentään lunta tule, muuten voi joutua hiihtämään... 

Itsenäisyyspäivänä käytiin Riitalla pitkästä aikaa paimentamassa. Tete meni paremmin mitä viimeksi, oli vähän rauhallisempi. Maahanmeno edelleen takkuilee välillä, mutta suora kuljetus onnistui kivasti ja saatiin Tetelle etäisyyttä siihen. Pieniä kaaritreeniä myös tehtiin ja Tete pääsi yhdessä Tinja-äidin kanssa paimentamaan. Se olikin hyvä idea, koska Tete pysyi yhtä kaukana kuin Tinja ja otti muutenkin mallia Tinjan rauhallisesta tyylistä. Poispäinajoa kokeilin ensin liinassa, mutta hylkäsimme sen treenin koska Tete painoi lampaita aika kovasti ja ne menivät liian kovaa edeltä pois. Paimennuspäivä oli tosi mukava, Tinja ja Kirvelikin menivät hyvin. Tehtiin kaikilla pieniä treenejä ja lenkkeiltiin välillä.

Agilityä ollaan aika vähän ehditty treenaamaan. Kerran päästiin Helin koulutukseen ja vähän ennen joulua Juhan treeniin. Helin treeneissä Tete oli aika kamala, niin sanotusti "onhan se nopea mutta järkeä ei ole" vaihde oli päällä. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui valssi, jossa esteen ohitusta sekä päällejuoksu. Onneksi päästään taas loppiaisena Helin koulutukseen, tulee tarpeeseen. Juhan treenit menivät yllättävän hyvin (ja meillä oli vielä hyppis!). Tai ainahan meillä on enemmän tai vähemmän säätämistä mutta nyt päästiin jopa koko rata loppuun (siis ei nollalla loppuun...). Päällejuoksut alkoivat toimimaan aika hyvin ja Juhan neuvoilla päästiin muutenkin etenemään pidempiäkin pätkiä. Tetelle (ja mulle) joutuu melkein aina keksimään muunlaisia ohjausvaihtoehtoja, mutta onneksi Juha on myös kekseliäs. Käännöksiin sain sellaista noottia että joko yritän kääntää liian voimakkaasti (josta kielto) tai liian myöhässä (josta hehtaarikaarros). Backläppiä kokeiltiin ihan ekaa kertaa ja se toimi Tetellä tosi hyvin, varmaan sen takia kun osaa sylkkärit ja poikkarit hyvin. Koville treeni taas otti. Vaikka sain vähän aikaa vetää henkeä ennen vikaa yritystä niin se meni kohtalaisen pieleen kun en enää jaksanut yhtään ohjata. Helpoissakin kohdissa alkoi tulla virheitä. Yritin kyllä tsempata loppuun asti mutta aina jossain vaiheessa askel alkoi väkisinkin painaa. Tälläisiä piiputus-treenejä pitäisi olla useammin. Harvoin sitä tavistreeneissä vielä yrittää kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään. Mutta oli taas huippuhyödyllistä päästä Juhan treeneihin, toivottavasti päästään pian uudestaan.

Eilen oltiin kinkunsulatustreeneissä Umpan ja Sarin kanssa. Treeni meni Teten kanssa niin pieleen kuin voi vaan mennä. Päällejuoksut ei toimineet yhtään, kiersi koko ajan estettä. Silloin meni hyvin kun laitettiin Umppa seisomaan siivekkeen viereen. En tiedä saanko niitä koskaan hyvälle mallille, ilmeisesti tarvii vaan niin paljon toistoja. Ja kahden suoran putken jälkeen oli vaikeuksia saada kääntymään oikeaan suuntaan kun leikkasin takaa putkien välissä. Käytin lelupalkkaa maassa ja pikkuhiljaa alkoi hiffaamaan idean mihin suuntaan käännytään. Taisin kyllä itse olla aika (suklaa)koomassa ja silloinhan ei pitäsi mennä lähellekään treenihallia...mutta toisaalta eikös ole hyvä oppia ohjaamaan kaikenlaisissa mielentiloissa. Nämä treenit pelasti ehdottomasti Lautaron Gordon Ramseyn herkullinen suklaa-voi-kerma-kakku...